Suomen Markka Seura Penninki
Penninki on Suomen Markka Seuran luoma ja julkaisema paikallisvaluutta, joka saa nimensä historiallisesta skandinaavisesta rahasta. Markka oli sekä painoarvo että raha-arvo mm. Ruotsissa, joka jakaantui 192 penninkiin. Suomen Markka Seuran paikallisvaluutan perusyksikkö on penninki.
Penninki – vaihtoehtovaluutta hopean pohjalta
Vaihtoehtovaluutan idea
Paikallisvaluutta tai vaihtoehtovaluutta on maksuväline, joka toimii virallisen rahan rinnalla. Se ei ole keskuspankin tai valtion liikkeeseen laskema, vaan sen taustalla voi olla esimerkiksi paikallisyhteisö, yhdistys tai muu toimija. Vaihtoehtovaluuttoja on ollut käytössä eri puolilla maailmaa vuosisatojen ajan: niitä on käytetty tukemaan paikallistaloutta, helpottamaan vaihdantaa ja jopa turvaamaan säästöjä.
Vaihtoehtovaluuttojen kautta voi tutkia rahan luonnetta ja historiaa. Ne herättävät kysymyksen: mistä rahan arvo oikeastaan syntyy?
Mikä on penninki?
Penninki on tällainen vaihtoehtovaluutta, jonka perusyksikkö on nimeltään penninki. Penningin arvon taustalla on ajatus siitä, että rahan voi sitoa konkreettiseen aineeseen – tässä tapauksessa hopeaan – aivan kuten menneiden vuosisatojen rahajärjestelmissä.
Penningin arvo ei kuitenkaan seuraa hopean hintaa suoraan, vaan sen arvo määräytyy hopean maailmanmarkkinahinnan ja erillisen valuuttakorin perusteella. Tämä yhdistelmä tekee arvosta tasaisemman ja helpommin käytettävän kuin pelkkään hopeaan sidottu raha olisi. Käytännössä yhden penningin arvo euroissa on yleensä hieman yli euron, mikä tekee siitä helposti ymmärrettävän ja arjessa vertailukelpoisen.
Markka, penninki ja ropo
Penningin taustalla ovat suomalaisen rahan vanhat mitat ja painot.
- Markka on historiallinen rahayksikkö, joka on alun perin tarkoittanut tiettyä määrää hopeaa painona – noin 249 grammaa. Keskiajalla ja uuden ajan alussa rahan arvo sidottiin juuri tällaisiin painomittoihin: markka ei ollut pelkästään nimi, vaan todellinen hopean paino.
- Tästä johdettiin pienempiä yksiköitä. Penningissä on valittu, että 1 markka = 192 penningiä. Tämä suhde mukailee historiallisia rahan jakoyksiköitä, joissa markka jakautui pienempiin osiin.
- Yksi penninki jakautuu edelleen kahdeksaan ropoon. Ropo on siis kaikkein pienin yksikkö.
Näin penningin rakenne tekee näkyväksi rahan historian: painomitoista johdetut yksiköt ovat taas käytössä, mutta sovitettu nykypäivään.
Arvon määräytyminen
Vaikka penningin arvo liittyy hopeaan, sitä ei ole sidottu suoraan tiettyyn gramman määrään hopeaa. Tämä johtuu siitä, että hopean hinta voi vaihdella paljonkin, mikä tekisi penningistä liian epävakaan käytännön laskelmissa. Sen sijaan arvon määrityksessä käytetään laskentakaavaa, joka huomioi sekä hopean hinnan että muiden valuuttojen muodostaman korin.
Tällä ratkaisulla on myös toinen tärkeä etu: se estää keinottelun. Jos penningin arvo olisi suoraan sidottu hopeaan, joku voisi ostaa penninkejä silloin, kun hopea on halpaa, ja myöhemmin lunastaa ne seuralta kalliimmalla hopean hinnan noustessa. Tällainen toiminta voisi pahimmillaan kaataa koko järjestelmän. Kun arvo määräytyy laskentakaavan ja valuuttakorin kautta, tällainen keinottelu on hankalampaa, ja ihmiset voivat paremmin luottaa siihen, että penningin arvo pysyy vakaana ja turvallisena.
Mitä hyötyä penningistä on?
Penninki ei ole sijoituskohde, eikä se ole virallinen maksuväline. Sen arvoa ei ole tarkoitettu spekuloitavaksi, vaan sen idea on toinen:
- Se on opetuksellinen väline, joka havainnollistaa rahan historiaa ja sitä, miten raha voidaan sitoa konkreettisiin mittoihin ja aineisiin.
- Se on keskustelunavaus siitä, mikä raha on, miksi sillä on arvo ja mitä vaihtoehtoja rahajärjestelmille voisi olla.
- Se on myös pieni kunnianosoitus suomalaiselle rahahistorialle: markalle, penningille ja ropolle, jotka ovat olleet osa taloudellista arkea vuosisatoja.
- Ja ennen kaikkea, se on rakennettu niin, että sen käyttöön voi suhtautua luottavaisesti – ilman pelkoa, että joku voisi horjuttaa järjestelmää keinottelulla.